Hyvää huomenta lukijat!
Heräsin aamulla jo kello kahdeksan.. Olen juonut kupin teetä ja nälkä kurnii vatsassa. Purukumi auttaa.
Jännäilin vähän tänne tuloa, koska yleensä jos iltaisin / öisin jotain kirjottaa sitä saa seuraavana päivänä hävetä. Yllätyin iloisesti, olin tyytyväinen tekstiini! Plussana vielä siihen päälle olin saanut ensimmäisen kommentin, ja se vain vahvisti kirjotushaluani. Kiitos!
Kehittelen tässä samalla päiväksi jotain tekemistä. Lähiaikoina on todella ahdistanut olla kotona, varsinkin jos joutuu olemaan yksin. Kokoajan on pakko keksiä jotain tekemistä ja menemistä. Mieheni kanssa viihdyn kyllä kotona, rakastan käpertyä hänen kainaloonsa ja vain olla. Hänestä on ollut niin suuri apu ja tuki. En usko että hän täysin on ymmärtänyt suhdettani syömiseen enkä halua häntä enempää stressata. Hänelle kuuluu kyllä kiitos siitä, että huolehdin ulkonäöstäni. Hänen vuokseen haluan olla laiha ja näyttää hienolta, haluan että hän voi sanoa minun olevan kaunis.
Varasin aikaa psykologille, mutta seuraava vapaa oli vasta marraskuun lopulla!! Kävin vuoden alussa samalla psykologilla ja tykkäsin jutella siellä ja purkaa mieltä. Minulla oli aluksi todella vaikea luottaa mieheeni ja olin todella mustasukkainen. Kaikki johtui exästäni joka petti mennen tullen, minulta meni itseluottamus ja luottamus miehiin. Nykyisen kohdalla olen kyllä ollut täysin vainoharhainen, ja olen iloinen siitä. Hän ei ole kertaakaan antanut oikeaa aihetta epäillä ja pikkuhiljaa olen oppinut luottamaan (siihen meni kaksi vuotta..). Se satutti myös itseä, koska hän ei ollut tehnyt mitään ja silti olin niin paska kun olla ja voi.. Ei itselleen mitään voi, jos on paskoja kokemuksia tottakai ne jättää jälkensä.. Mutta onneksi nyt asiat on paremmin!
Olemme vaihtamassa paikkakuntaa lähikuukausina, ja toivon että se olisi ratkaisu ongelmiin. Ehkä uudet ihmiset ja piirit tuo paremman mielialan ? Aina voi toivoa, eikö ? Isompi kaupunki ja enemmän tekemistä. Täällä paikkakunnalla eniten ahdistaa ihmiset, liian paljon tuttuja. Eikä missään hyvässä mielessä! Olen lähivuosina pikkuhiljaa erakoitunut. Tai en tiedä voiko sitä sanoa erakoitumiseksi. Ennen minulla oli paljon kavereita nyt muutama oikea ystävä. Tunnen että näin on parempi.
Eilen kävin ravintolassa jossa ystäväni työskentelee. Hän tarjosi ruokaa ja itselleni tuli tosi ylpeä fiilis kun kieltäydyin ruuasta ja hän ihmetteli että enkö syö mitään. Sanoin että olen syönyt jo aamulla ja se riittää.
Olen aina ihmetellyt miksi jotkut laihduttaa, ja mikä siinä voi olla niin hienoa. Miksi jotkut haluaa nähdä nälkää vaikka ruokaa on tarjolla. Nyt olen ymmärtänyt sen, se on tapa hallita omaa elämäänsä. Tottakai haluaisin että voisin syödä muiden tavoin ja olla stressaamatta siitä kuinka paljon olen sisääni tavaraa ahtanut. Mutta pelko siitä että lihon, ja ettei mieheni enää näe minua kauniina hallitsee ajatusmaailmaa.
Tähän väliin haluan heti kertoa, että mieheni ei ole koskaan sanonut minulle että minun pitäisi laihduttaa tai ettei hän ole tyytyväinen ulkonäkööni. Päinvastoin. Hän on aina kehunut minua kauniiksi ja hän saa minut tuntemaan itseni kauniiksi vieläkin. Kun näen miten hän katsoo minua kun olen itseni laittanut olen tyytyväinen. Ihanaa!
Haluaisin tosiaan päästä sinne psykologille juttelemaan piakkoin. Mistä ihmeestä olen kehittänyt nämä kaikki ongelmat pääni sisään ? Ystäväni on opiskellut psykologiaa ja hän kertoi (vaikka kuinka kuulostaa kliseeltä), että yleensä ongelmiin löytyy syy lapsuudesta. Olen tässä kelannut lapsuutta, mutta en itse löydä mitään omituista sieltä. Ehkä olen sulkenut jotain pois mielestäni, jotain mitä en todellakaan halua muistaa.... Toivottavasti herra Psykologi osaisi kaivaa tiedot ulos mielestäni!
Anteeksi jos tekstini hyppii puolelta toiselta, kirjotan siihen tahtiin kun ajatukset tulee päähän. Ehkä jossain vaiheessa järjestelen juttuja paremmin, mutta nyt annetaan mennä näin.
Nyt menen suihkuun ja laitan itseni kuntoon. Ulkona on sumuista ja kosteaa, masentavaa. Hienot vaatteet ja hyvä meikki piristää päivän. Sitten baanalle!
Hyvää päivänjatkoa teille kaikille jotka tänne eksytte!
