... en hallitse itseäni !

Yleensä ihminen valitsee oman tapansa käsitellä ongelmia, ja ottaa ehkä jonkin tavan / asian johon voi aina turvautua. Minä olen idioottina joskus ottanut lääkkeet suojakeinokseni. Eilen päivä meni päin persettä, joten illalla otin pari pyöreää. Tämän vuoden aikana en ole kuin kolme kertaa jotain ottanut. Tottakai ihanne olisi ettei tarvitsisi mitään ottaa, mutta on tuo mielestäni aika vähän! (seli seli..)

Joskus lääkäri tarjosi minulle käynnin lopuksi unilääkkeitä illaksi ja reseptiä masennuslääkkeille. En koskaan mennyt hakemaan lääkkeitä. Haluan uskoa, että voin itse aina nousta pohjalta ilman lääkkellisiä apuja. Nyt tajuan, että ei sillä ole eroa onko lääkkeet määrännyt lääkäri vai minä itse... Samalla tavalla käytän ongelmien ratkaisuun lääkkeitä. Tosin en jatkuvalla syötöllä. Minun on pakko pitää taukoja ja pitää huoli ettei mopo karkaa käsistä. Miksi sitten turvaudun näihin ? En tiedä... Seuraavana päivänä on kauhea morkkis ja joutuu kokoajan kamppailemaan itsensä kanssa ettei uusi annosta. Ihminen osaa olla tyhmä. Ehkä syömättömyydellä haluan näyttää että voin kontroloida itseäni... Mutta miksi ihmeessä voin hallita syömisen paremmin kuin lääkkeet ? Tuleehan molemmissa takapakkia ja molemmissa välillä lipsahdellaan, mutta loppujen lopuksi mitä hyötyä on kummastakaan ?? 

Ei mitään!

Tänään menen vähän lomailemaan ystävän luo. Olen yhden yön vain pois kotoa, mutta sekin piristää jo paljon. Otan kaiken irti juoruseurasta. Ehkä siellä ollessa ei tule niin ajateltua itseä, keskittyy olemaan vieras :)

Jättäkää kommenttia lukijat, negatiivista / positiivista. Kumpikin käy!